Käytämme tällä sivustolla evästeitä. · Mitä ovat evästeet? Hyväksyn

Tietoa inkontinenssista

Inkontinenssilla voidaan tarkoittaa sekä virtsainkontinenssia että ulosteinkontinenssia. Virtsainkontinenssin syy voi vaihdella riippuen siitä, onko siitä kärsivä henkilö mies, nainen, ikäihminen vai lapsi.

Mitä inkontinenssi tarkoittaa?

Virtsainkontinenssilla tarkoitetaan tahatonta virtsankarkailua. Virtsankarkailun laajuus vaihtelee inkontinenssista kärsivästä henkilöstä toiseen. Virtsainkontinenssi voidaan diagnosoida tapauskohtaisesti siihen liittyvien tekijöiden, kuten inkontinenssityypin, virtsaamistiheyden ja vakavuuden perusteella.  Ulosteinkontinenssi, on tila, jota käytetään kuvaamaan kiinteän tai nestemäisen ulosteen tahatonta karkailua.

Virtsainkontinenssin eri tyypit

Ponnistusinkontinenssi tarkoittaa tahatonta virtsan karkailua lisääntyneen paineen takia. Tämä paine voi aiheutua fyysisestä rasituksesta tai esimerkiksi yskimisestä, aivastamisesta tai nauramisesta. Ponnistusinkontinenssissa karkaava virtsamäärä on tavallisesti pieni, mutta määrä riippuu siitä, miten täynnä virtsarakko on ja kuinka suuri vatsanseudun paine on.

Ponnistusinkontinenssi kytkeytyy yleensä lantionpohjan lihasten heikentymiseen. Tämä tarkoittaa, että virtsaputken ja virtsarakon ympärillä sijaitsevat tärkeät tukirakenteet eivät toimi oikein, mikä puolestaan johtaa virtsankarkailuun paineen lisääntyessä.

Tämä on naisten yleisin virtsankarkailutyyppi, ja siihen on useita syitä. Naisen virtsaputki on lyhyempi ja lantionpohja heikompi kuin miesten. Perimän ohella myös raskaus ja synnytys ovat riskitekijöitä. Virtsaputken tukirakenteet, lihakset ja sidekudos, rappeutuvat iän myötä, mikä johtaa virtsarakon heikkenemiseen.

Tekijät, jotka lisäävät vatsanseudun painetta, pahentavat tätä tilaa. Ummetus, liikalihavuus ja astmaan tai keuhkoahtaumatautiin (chronic obstructive pulmonary disease, COPD) liittyvä krooninen yskä ovat muita esimerkkejä tämän tyyppistä vatsanseudun painetta aiheuttavista tekijöistä.

Miehillä ponnistusinkontinenssin aiheuttaja voi olla eturauhasleikkaus. Lantionpohjan lihasten harjoittaminen voi ehkäistä ponnistusinkontinenssia ja usein parantaa sen.

Pakkoinkontinenssi

Pakkoinkontinenssi on virtsan tahatonta karkailua, johon liittyy tai jota edeltää juuri ennen virtsaamispakko, jota on vaikea lykätä. Pakottava tarve voi ilmetä hyvin äkillisesti. Pakkoinkontinenssilla on erilaisia oiremuotoja, ja sitä ilmenee eri tasoisena. Se voi johtaa esimerkiksi tiheästi toistuvaan vähäiseen karkailuun virtsaamiskertojen välillä tai virtsarakon täydelliseen tyhjenemiseen.

Pakkoinkontinenssista kärsivä henkilö voi havaita virtsaamistiheyden lisääntyvän, ja joutua ehkä virtsaamaan normaalia 4-8 kertaa useammin päivän mittaan. Tähän voi sisältyä myös vähintään yksi virtsaamiskerta yöaikaan. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä nokturia. Tietyissä tapauksissa virtsarakon kouluttaminen voi auttaa pidentämään virtsaamisvälejä. Virtsarakon kouluttaminen voi auttaa myös välttämään yöllä virtsaamista.

Monet eri syyt voivat aiheuttaa pakkoinkontinenssia. Sitä voi esiintyä esimerkiksi, jos virtsarakon ulostuloaukko on tukkeutunut. Näin voi käydä esimerkiksi suurentuneen eturauhasen tai ummetuksen yhteydessä. Virtsatieinfektio tai yksinkertaisesti liiallinen veden juominen ovat muita esimerkkejä. Oikean diagnoosin ja sen mukaisen oikean hoidon saaminen on tärkeää virtsainkontinenssin tyypistä huolimatta.

Sekamuotoinen inkontinenssi

Sekamuotoinen inkontinenssi on ponnistusinkontinenssin ja pakkoinkontinenssin yhdistelmä. Karkailuoireet liittyvät sekä virtsaamispakkoon että esimerkiksi aivastelun ja yskimisen aiheuttamaan paineeseen.

Ylivuotoinkontinenssi

Ylivuotoinkontinenssia esiintyy, kun virtsarakkoa ei saada tyhjenemään kokonaan, ja se täyttyy vähitellen jäljelle jääneestä virtsasta. Tätä esiintyy useimmin virtsarakon ulostuloaukon tukkivan suurentuneen eturauhasen yhteydessä. Tukkeuma estää virtsarakon täydellisen tyhjenemisen ja aiheuttaa virtsaummen. Virtsa pullistaa virtsarakkoa, eikä sen sulkemismekanismi pysty enää vastustamaan painetta, mikä aiheuttaa karkailua.

Eräs yleinen syy on heikko ja ylivenynyt virtsarakon lihas, joka ei pysty supistumaan. Tämän puolestaan voivat aiheuttaa diabeettisen sensorisen neuropatian, välilevytyrien tai selkäydinkanavan ahtauman kaltaiset tekijät.

Ylivuotoinkontinenssin yleisiä oireita ovat tiputtelu, yliaktiivinen virtsarakko sekä virtsarakko, jonka joustavuus on vähäinen. Kipua ei välttämättä esiinny aina, mutta rakkoon jäävän virtsan määrän on oltava merkittävästi suurempi kuin virtsarakon normaali tilavuus, joka on 300–600 ml.

Riskitekijöihin kuuluvat tietyn tyyppiset lääkitykset, hyvänlaatuinen eturauhasen laajentuma, esiinluiskahdus ja hermovaurio.

Virtsarakon neurologinen toimintahäiriö

Monet lihakset ja hermot toimivat yhdessä ja mahdollistavat virtsan pidätyskyvyn sekä virtsarakon tyhjenemisen tehokkaan hallinnan. Trauman tai sairauden aiheuttama aivojen, selkäytimen tai hermojen vaurioituminen voi vaikuttaa tapaan, jolla aivot ja virtsarakko kommunikoivat. Tämä aiheuttaa kyvyttömyyttä hallita virtsarakkoa ja sen täydellistä tyhjenemistä. Virtsainkontinenssia voi siksi ilmetä halvauksen, dementian sekä MS-taudin tai Parkinsonin taudin kaltaisten sairauksien yhteydessä.

Virtsaamisen jälkeinen tiputtelu

Virtsaamisen jälkeinen tiputtelu on virtsan tahatonta valumista heti virtsaamisen jälkeen. Miehillä tätä ilmenee tavallisesti WC:stä poistumisen ja naisilla WC-istuimelta nousemisen jälkeen. Näin käy, jos virtsaputkeen jää virtsaa virtsaamisen jälkeen. Ongelma on yleisempi miehillä, mutta sitä voi ilmetä myös naisilla, joiden virtsaputken lihastuki on huono.

Toiminnallinen virtsainkontinenssi

Tämä tarkoittaa kyvyttömyyttä ehtiä WC-tiloihin ajoissa. Syynä voivat olla esimerkiksi liikuntakyvyttömyys, esteet ympäristössä, heikentynyt kognitiivinen tila jne. Tekijöitä, jotka voivat vaikeuttaa WC-tiloihin ehtimistä ajoissa, voivat olla heikentynyt liikuntakyky tai näkö, se, ettei henkilö ymmärrä, miten WC-tilaan pääsee tai ei pysty riisumaan vaatteitaan riittävän nopeasti ennen virtsaamista. On tärkeää, että pidätyskykyä koskevat ratkaisut ovat yksilöllisiä ja kokonaisvaltaisia. Tämä tarkoittaa, että ajatellaan kaikkia mahdollisia tekijöitä, kuten suoraan henkilöön että hänen ympäristöönsä liittyviä.