SANASTO

Miesten rauhanen, joka sijaitsee virtsarakon alapuolella ja ympäröi virtsaputkea. Se tuottaa nestettä ejakuloitaessa. Miehen vanhetessa eturauhanen usein suurenee ja ahtauttaa virtsaputkea. Oireena on heikko virtsasuihku. Ilmiöstä puhutaan myös nimillä rakon tyhjenemisongelma ja rakon epätäydellinen tyhjeneminen.

On olemassa useita suositeltavia virtsainkontinenssin hoitomuotoja. Yksi hoitomuoto on elämäntyylin muuttaminen, kuten virtsarakon harjoittaminen tai lantionpohjan lihasharjoitukset, jotka vahvistavat lantionpohjan lihaksia. Myös muutokset nesteiden nauttimisessa tai painon pudottaminen saattavat usein auttaa. Muita hoitokeinoja ovat lääkitys (tai lääkityksen tarkastus), inkontinenssiin tarkoitetut apuvälineet tai leikkaus. Leikkaushoitoa suositellaan ainoastaan perusteellisen arvioinnin jälkeen ja sitten, kun vähemmän invasiiviset hoitovaihtoehdot ovat epäonnistuneet. On aina suositeltavaa hankkia kunnollinen arviointi virtsainkontinenssin tarkan syyn määrittämiseksi.

Jälkitiputtelu eli virtsaamisen jälkeinen tiputtelu tarkoittaa, että virtsarakko ei tyhjene virtsatessa kokonaan, vaan virtsaa valuu vielä virtsaamisen jälkeen. Tämä on yleistä, kun eturauhanen on suurentunut tai lantionpohjan lihakset ovat heikentyneet. Jälkitiputtelua hoidetaan lantionpohjan lihasten harjoituksilla, jotka vahvistavat sulkijalihasta sekä virtsaputken lypsämisellä virtsaamisen jälkeen.

Lantionpohjan lihakset (tai lantionpohjalihakset) ovat ryhmä lantion lihaksia, jotka muodostavat alustan jalkojesi väliin. Ne sijaitsevat häpyluun (etupuolella) ja selkärangan tyven (takapuolella) välissä. Näiden lihasten heikentyminen voi aiheuttaa ongelmia, kuten virtsanpidätyskyvyttömyyttä ja ulosteenpidätyskyvyttömyyttä, jos peräaukon sulkijalihaksetkin heikkenevät.

Urinaatio (virtsarakon tyhjentäminen eli virtsaaminen).

Pakkoinkontinenssi on yleisin syy miesten virtsankarkailuun. Pakkoinkontinenssi eli pakkokarkailu tarkoittaa virtsarakon seinämälihaksen yliaktiivisuutta. Tämä lihas aiheuttaa ilman varoitusta tai lähes ilman varoitusta kovan virtsaamispakon, johon liittyy usein virtsankarkailua.  Vakavissa tapauksissa karkaavan virtsan määrä voi olla suuri.

Ponnistusinkontinenssilla tarkoitetaan tahatonta virtsaamista fyysisen ponnistuksen jälkeen. Tällaisia ponnistuksia ovat esimerkiksi liikunta ja yskiminen, aivastaminen ja nauraminen. Ponnistusinkontinenssissa vuotavan virtsan määrä on yleensä pieni, mutta virtsan määrä määräytyy sen mukaan, miten täynnä rakko on, kun vatsaontelon paine nousee. Ponnistusinkontinenssi liittyy yleensä lantionpohjan lihasten heikkenemiseen.

Virtsaamisen jälkeinen tiputtelu eli jälkitiputtelu tarkoittaa, että virtsarakko ei tyhjene virtsatessa kokonaan, vaan virtsaa valuu vielä virtsaamisen jälkeen. Tämä on yleistä, kun eturauhanen on suurentunut tai lantionpohjan lihakset ovat heikentyneet. Virtsaamisen jälkeistä tiputtelua hoidetaan lantionpohjan lihasten harjoituksilla, jotka vahvistavat sulkijalihasta sekä virtsaputken lypsämisellä virtsaamisen jälkeen.

Virtsankarkailu on termi, jota käytetään usein inkontinenssin synonyymina, ja se viittaa heikentyneeseen kykyyn kontrolloida virtsarakon tyhjentymistä. Termi kattaa kaikki virtsanpidätysvaikeudet, mutta vaivat eivät suinkaan ole samankaltaisia. Vaivoja voidaan luokitella sekä syyn, tyypin että vaikeusasteen perusteella. On hoidon vuoksi erittäin tärkeää, että tiedät oman virtsankarkailutyyppisi.

Yliaktiivisesta rakosta puhutaan, kun virtsarakko supistuu voimakkaasti ja virtsaputkea (joka kuljettaa virtsan pois rakosta) ympäröivät lihakset eivät pysty estämään virtsaamista.

Ylivuotoinkontinenssissa rakko täyttyy liiallisesti ja virtsa alkaa tahattomasti ”valua” yli. Syynä voi olla esimerkiksi eturauhasen ahtauttama virtsaputki tai rakon velttous sen hermotuksen häiriydyttyä.