Markun tarina

Minulla ei ole aavistustakaan, milloin se alkoi. Taisin alitajuisesti torjua koko asian vähän aikaa. Koko juttu ei edes tullut mieleeni. Ja kun sitten ajattelin sitä, kielsin sen. Inkontinenssiko? No, ei nyt sentään! Siitä kärsivät vain vanhat miehet, enkä minä ole vanha.

 

Aluksi laitoin pehmeää paperia alushousuihini. Koska tiputtelua oli vain vähän, pärjäsin seuraavaan kertaan asti. Vähän ajan kuluttua aloin käyttää vaimoni pikkuhousunsuojia. Tarrakiinnityksen avulla ne pysyivät paikallaan alusvaatteissa, mutta ne eivät olleet kovin imukykyisiä. Olin myös huolissani hajusta. 

 

Aloin olla todella vaivautunut, ja itsetuntoni laski. Aloin etääntyä vaimostani. Varmistin, että menimme vuoteeseen eri aikoihin. Läheisyys ei tullut kysymykseenkään.

 

Lopulta sain kerrottua hänelle. Sen jälkeen kaikki muuttui, mutta eri tavalla kuin olin ajatellut. En oikein tiedä, mitä olin odottanut. Ehkä olin ajatellut, että asia inhottaisi häntä tai että hän ei enää arvostaisi minua miehenä. Vaimoni oli sen sijaan huojentunut siitä, että minulla ei ollut suhdetta. No, huh! Uskomatonta. Tämä on itse asiassa lähentänyt meitä. Oloni on paljon parempi nyt, kun voin puhua asiasta jonkun kanssa.

 

Vaimoni kehotti minua menemään lääkärille, joka teki fyysisen tutkimuksen ja eturauhassyöpätestin. Vastaus oli negatiivinen. Lääkäri suositteli virtsarakon harjoittamista. Lisäksi hän antoi minulle miehille tarkoitettuja suojia. Nyt minulla on kaapissa paketti suojia, jotka ovat kyllä paljon mukavampia kuin vaimoni pikkuhousunsuojat. Kunpa en olisi viivytellyt vaimolleni kertomista – mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kyllä oli helpotus kertoa asiasta hänelle! Ymmärsin, ettei asiassa ole mitään hävettävää ja että virtsankarkailuun on tarjolla monia ratkaisuja.